keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Huokauksia lumen alta

Kuvittelen olevani myyrä. Tsekiksi myyrä on zrtek. Tiedättehän tuon sympaattisen animaatiohahmon? Paras ruokintapaikka on lintulaudalta varisseet auringonkukansiemenet ja
keltasirkuille tarkoitetut kauranjyvät. Pahimmat viholliseni ovat talon kaksi kissaa. Toiseksi pahin on valtion kirjallisuustoimikunta, joka säännönmukaisesti silppuroi myyrän apurahahakemukset.
Myyrä kirjoittaa runoja, jotka eivät myy. Myyrä kirjoittaa tarinoita oudoista paikoista. Myyrä asuu kolossaan, ei osallistu kiekujaisiin, se on julkiseen huoraamiseen, tullakseen tunnetuksi. Kun Myyrä kuolee, hänestä ei kirjoiteta nekrologia. Myyrä on kirjoittanut kymmenen kirjaa, mutta ei niitä kirjakaupoista löydy. Myyrän täytyy olla hullu, koska on myös pienkustantaja - ei toki omien kirjojensa ja vielä päälle kriitikko. Myyrä ei kyllä hammastele piruuttaan kenenkään opusta, koska tietää minkälainen urakka on kirjan kirjoittamisessa.

Kukaan ei ole vieraillut myyrän blogissa. Hassua kirjoittaa itselleen.